Lupasin itselleni, että tänä vuonna olen aktiivinen myös tällä saralla. Juupajuu… Aikaa mennyt, ajatuksia vilissyt päässä ja sen läpi, vettä virrannut Kalajoessa ihan riittämiin, joten sanoista tekoihin. 😀

Olen miettinyt seuraavaa asiaa jo tovin; osataanko me arvostaa tarpeeksi sitä mitä meillä jo on?! Ihmismieli varmasti haluaa aina enemmän ja nälkä kasvaa syödessä, mutta se mitä meillä on, annetaanko me sille sen ansaitsema arvostus ja kunnioitus?

Selvennän asiaa vähän. Asun siis piskuisessa ja vireässä kunnassa nimeltä Alavieska, Pohjois-Pohjanmaalla. Sorrun usein vastaamaan kyselijöille, että ”eihän meillä täällä lakeuksilla ole oikein mitään”. Meillä ei ole tuntureita. Meillä ei ole vaaroja. Ei näköalatorneja ja pitkiä vaellusreittejä. Ei ole ei.

Mutta pitääkö niitä meidän alueella ollakaan?! Ei.

Meidän alueen rikkaus on pitkät, aakeat laakeat pellot, jylhät vanhat metsät, pienet laakeat kalliot, pienet ja suloiset nevat, Ryökönkankaan luonnonsuojelualue, metsälammet ja -järvet, Alavieskajärven uimapaikka, Linnakallio Alavieskan Taluskylällä, Kalajoen hiekkasärkät ja sen tarjoamat mahdollisuudet, vapaasti käytössä olevat laavut ja kodat. Merelle matkaa 25km. Luonto kivenheiton päässä kotisohvasta. Listaa voisi jatkaa loputtomasti.

”Eihän meillä täällä lakeuksilla mitään ole.”

Kuin väärässä ihminen voi ollakaan. Meillähän on täällä kaikki!

Melko moni, myös minä ajoittain, haaveilemme ruskaretkistä tunturiin, pitkistä vaelluksista pitkospuita pitkin ja niin edelleen. Kyllä, se on äärimmäisen hienoa, arvostettavaa ja sillekin on aikansa ja paikkansa, mutta mitä kaikkea hienoa voikaan löytyä, jos katsotaan pikkaisen lähemmäs lähiluontoa ja sen mahdollisuuksia. Tutustutaan historiaan,tapahtumiin ja pieniin asioihin.

Ylpeästi.

Iloa voi tuottaa takapihan Männyssä istuva lintu tai koko pihamaan sotkeva Lehtikuusi. 🙂

Tätä tarkoitan tuolla kotiseuturakkaudella. Ollaanko me välillä niin ”kateellisia” muiden luontoarvoista, että omat jäävät paitsioon ja huomiotta? Tähän ajatukseen haluaisin, että tarttuisit pieneksi hetkeksi. Joskus se onni ja ilo löytyy lähempää kuin arvaammekaan.

Haastankin sinut, hyvä lukija, olemaan iloinen niistä mahdollisuuksista, joita läheltäsi löytyvät.

Jollekin muulle ne ovat nähtävyys, joita tullaan katsomaan.

-Tomi-