Lauantai 4.9.2021.
Aamulla vähän vielä mietitytti mihin sitä on tullut lupauduttua. Lautasellinen kaurapuuroa palautti seikkailumielen ja ei kun päivän epistolan suuntaan.
Sain kesällä kutsun tulla Ylivieskan Trail Run– tapahtumaan. Järjestäjän edustajan toiveissa oli, että jos saisi jonkinlaista materiaalia osallistujan näkökulmasta. Noh, lähtökohtaisesti mulla ei ollut mitään hajua koko tapahtumasta, ainoastaan sen mitä sosiaalisen median puolelta olen nähnyt ja lukenut. Olen opetellut heittäytymään mukaan asioihin ja menemään oman mukavuusalueeni ulkopuolelle aika rajusti. Mm. tämä blogi on yksi osoitus siitä.
Tähän väliin kiitos sinulle, kun tätäkin luet. Teitä kävijöitä tällä sivustolla on erittäin paljon ja lupaankin, että päivitän tännekin jatkossa enemmän materiaalia.
Mutta takaisin asiaan;
Menin tosiaan tapahtumaan kutsuttuna, ensimmäinen jännäkakka tuli, kun tapahtuman juontaja / kuuluttuaja Mauri Löytynoja löi mikin kouraan ja ns Liveen heti. Meni ihan hyvin. 😀 Huomasin heti ensiminuuteista, että paikalla vallitsi leppoisa ja osittain rauhallinenkin tunnelma. Osa juoksijoista lämmitteli paikkojaan omaan tahtiinsa, retkisarjalaiset olivat pullakahvilla. Täydellistä. Järjestäjät viilasivat viimeisiä viimeistelyjä.
Ylivieska Trail Run järjestettiin kuudetta kertaa ja järjestelyistä huomasi ettei oltu ensimmäistä kertaa pappia kyydissä. Kaikki sujui mutkattomasti ja tunnelma säilyi leppoisana, vaikkakin kyseessä oli kumminkin kilpailu. Ainakin joillekin. Tapahtumassa oli polkujuoksijoille omat sarjansa ja matkansa sekä kaikille suunnatttu retkisarja, jossa matkat olivat 5km ja 11 km. Ennen kuin juoksijat ja lenkkeilijät päästettiin matkaan, oli lapsille oma ”kilpailunsa”, joka oli aivan mieletön. Naurua, iloa ja hyvää urheilumieltä.
Itse osallistuin 11 km retkisarjaan. Kävin ennen tapahtuman alkua haastattelemassa paria tuttavaani ja sainkin ihan hyviä vinkkejä reissuuni. Tärkeimpänä ehkä ”kuoripottujärki ja seikkaulumieli”. Nämäpä siis mukaan ja matkaan.
Reitti lähti Törmälän leirikeskuksesta, kiersi Törmäjärven ja kulki aina Mustolan ja Löytyn koulun kautta takaisin kohti Törmälää. Alkumatka oli todella teknistä menoa, kapea kivikkoinen polku, juurakoita sekä luikkaan oloisia lankkusiltoja. Matka eteni mukavasti, jopa ehkä liian nopeasti, nimittäin lämmin meinasi tulla heti alkumatkasta. 🙂 Lienee vain numerolapun tuomaa jännitystä..
Reitillä oli pari tankkauspistettä, jossa talkooväki pyyteettömästi tarjoili urheilujuomaa osallistujille. Itselläni meni aina tovi moisella pisteellä, paha tapani on jäädä suustani kiinni. Juttu lensi ja mukavaa oli.
Tähän väliin on pakko antaa takapihan kokoinen hatun nosto kaikille tapahtuman juoksijoille, nimittäin porukka painoi aivan sika lujaa haastavilla poluilla. Itselleni reipas kävely oli oikein sopiva vauti
Kiersin reitin reippaassa kahdessa tunnissa, joka oli ihan ok vauhti. Maaliin päästyäni oli tarjolla urheilumakkaaraa ja muita herkkuja. Iloisia hymyjä, kioskin kahvia ja ennen kaikeea suklaapiirakkaa.. 😀
Haastattelin vielä tapahtumaan minut kutsunutta Harjun Jounia ja kerroin hänelle fiiliksiäni päivästä. Se mikä fiilis minulle tapahtumasta tuli, oli juurikin se mitä järjestäjän ovat halunneet. Täyden kympin suoritus järjestävältä osapuolelta. Omat ennakkoluuloni tällaisia tapahtumia kohtaan kariutuivat kyllä totaalisesti. Tunnelma tapahtumassa oli iloinen, reipas ja jollakin tavalla ammattimaisen-kotikutoinen. Täydellinen lauantai-iltapäivä.
Voin rehellisesti sanoa, että tämä ei jäänyt Tomin ja Erähetkien viimeiseksi Ylivieska Trail Run- tapahtumaksi. Haastankin juuri sinut lähtemään mulle seuraksi ens kesänä. Mennään retkisarjassa ”omantunnon ja oman kunnon mukaan”- niinkuin Mervi sanoo.
Kuvasin kohteesta fiilisvideon, joka on nähtävillä tästä alta, tai suoraan Erähetkiä Youtube– kanavalta.
Ota myös seurantaan Erähetkiä Facebook sekä Instagram tilit, et jää paitsi seikkailusta. 🙂
Kiitos vielä sydämeni pohjasta kutsusta tapahtumaan, olen tästä otettu ja vien Ylivieska Trail Run- tapahtuman sanomaa varmasti eteenpäin seikkailuissani.