Elettiin alkukevään aikaa, lumi alkoi sulaa pikkuhiljaa ja pakkasyöt alkoivat oleen alimmillaan noin -10 asteessa. Pakkasin rinkan ja matkasin autolla muutaman kilometrin siirtymän rakkaan poikani mummolaan, josta oli järjestetty herralle pieni mönkijäkyyti piimäpolun alkupäähän.
Matkan tarkoitus oli kulkea vanhaa piimäpolkua pitkin Jussilan autiotuvalle. Yöpyminen siellä ja kuvaustamineiden testailua. Olin mielessäni suunnitellut ja ennakoinut miten matkani tulisi etenemään, aikatauluttanut päiväni suurin piirtein ja ajatellut muutaman kilometrin siirtymän olevan helppo nakki.
Virhe. 😀
Metsässä oli paikoin lunta yli polveen ja eteneminen ilman metsäsuksia, lumikenkiä tai ahkiota oli välillä melko tuskaa. Mutta, eihän sen missään nimessä helppoa tarvitse aina ollakaan. Katselin kartasta hieman helpotusta matkaan ja löysinkin pienen matkan päässä metsäautotien, josta olisi helppo puikata autiotuvalle vievälle tielle; tuumasta toiseen ja matka eteni taas. Suurin huoleni ennen metsäautotien löytymistä oli kahvin riittävyys. 🙂
Matka eteni ja määränpää löytyi. Pikkasen haasteiden kautta, mutta kumminkin. Olin käynyt kohteessa uutaman kerran aiemmin päiväretkellä, makkaranpaistossa ja niin edelleen, mutta nyt edessä oli ensimmäinen yöni paikan päällä. Polttopuutilanne mökillä oli tuohon aikaan vielä aika heikko, mutta pienen laskutoimituksen jälkeen totesin sen riittäväksi. Ei tarvinnut lähteä tuulen kaatoja etsimään.
Ensimmäisenä juotiin kahvit, koska kahvia ei voi juoda liikaa.. (jos muistaa myös juoda vettä.. :D). Tein pienet tulet ja laitoin vedet kiehumaan, tutustumista ympäristöön. Rinkan purkua mökkiin ja asettumista aloilleen. Pienen lepäilyn jälkeen oli ruoan vuoro, kahvin keittoa ja aivan puhtaasti mökin lämmitystä ja iltaan valmistumista.
Ruoka oli maistuvaa, kahvit kuumat ja kameran akut tyhjät. 🙂
Minulle oli kerrottu legendaa, että Jussilan tuvalla kummittelee. Taitaapa tästä olla tarinaa mökin vieraskirjassakin ja tarina etenee suusta suuhun menetelmällä koko ajan. Itseäni tämä ei huolestuttanut, paljoa. Olin illalla sen verran väsynyt, lämmin mökki ja sänky selässä, ettei unta tarvinut kauan odotella.
Yö meni hienosti. Minulla oli ensi kertaa mukana Retken mainio retkityyny ja aamulla totesin nukkuneeni mielettömän hyvin. Aloitin perus aamutoimet; puuroa ja kahvia. Vieraitakaan ei näkynyt yön aikana.
Lähdin aamupalan ja mökin siivoamisen jälkeen vaellukselle takaisin lähtöpaikaani kohti. Olin sen verran aikaisemmin liikenteessa kuin edellisenä päivänä, että aamuhanget kantoivat painoni paljon paremmin, joten matkakin eteni jouhevasti ja kevyesti.
Reissu Jussilan autiotuvalle oli mukava, opettava ja ennen kaikkea rauhoittava. Omassa rauhassa keskellä ”ei mitään” saa kyllä aikaa omille ajatuksille ja haaveille. Suosittelen jokaiselle.
Tällaisilla ilveillä keväällä. Kesän myötä testaillaan paljon muita tuotteita, kerrotaan näistä hieman myöhemmin lisää.
Kuvasin matkalta pienen videon YouTubeen. Video löytyy alta.