Tässä on viikon ajan paukutettu taustalla hommia het niin, että heikompia hirvittää. Ja niin hirvittää minuakin. 😀
Mennään ajassa taaksepäin parisen vuotta ja aloitetaan tarina ihan alusta.
Olen ollut pikkupojasta lähtien ”oman elämäni eräjorma” ja tykännyt aina luonnosta. Ihailen aina hienoja ”röllimetsiä” ja näen risukasoissa mahdollisuuden rakentaa jokinlainen sheltteri yöksi. Askeettinen selviytyminen on aina ollut jotenkin mielenkiintoista ja jollain tavalla houkuttelevaakin.
Mutta kukas minä olen;
Nimeni on Tomi ja asun Alavieskassa. Työskentelen päivätöissä paikallisen peltisepänliikkeen myyntipäällikkönä ja harrastan Frisbeegolfia.
Alavieskaan muuton myötä sain mahdollisuuden rakentaa oman ”laavun”, tai no hökkeli se on, mutta laavuksi voidaan hyvällä tahdolla kutsua. Se on aika sympaattinen. Tämä laavu oli viimeinen silaus sille, että hakeuduin taas lähemmäs luontoa, nuotioruokia, nokipannukahveja ja niin edelleen. Kesäaikaan tuli vietettyä muutama yökin siellä, testaillen omia varusteita ja taitoja. Turvallinen valinta siksi, että koti on vieressä. Jos jotain mullistavaa olisi sattunut, olisin päässyt hetkessä kotiin suojaan ja turvaan. Tätä suosittelen jokaiselle, joka on aloittamassa retkiharrastusta tai lämmittelemässä vanhaa harrastusta uusiksi. Tällä tavoin muistutetaan mieleen ne vanhat taidot, tai opetellaan pärjäämään niillä omilla varusteilla. Mikäli puutteita varusteissa huomaa, on helppo paikata puutteet. Fiksusti ja järkevästi.
Mielestäni retkeilyn ja erähetkeilyn ei tarvitse olla välineurheilua, vaan jokainen voi lähteä kokeilemaan päiväretkiä ihan normaaleilla jo olemassa olevilla varusteilla. Mikäli retkeilykärpänen iskee tosissaan, voi järkevillä tarvikehankinnoilla avata itselle uusia mahdollisuuksia asian tiimoilta. Esimerkiksi makuupussia yöpymiseen, haluaako nukkua teltassa vaiko riippumatossa, bushcraft- tyyliin pelkällä tarpilla, vaihtoehtoja on monia. Tällä Erähetkiä- kanavistolla tullaan näkemään näistä kaikki. Ihan vain vinkkinä, mitä kannattaa tehdä ja mitä ei. 😀 Esimerkki se on pahanenkin esimerkki.
Erähetkiä projektin tarkoitus on näyttää, että meistä jokaisella on mahdollisuus aloittaa retkeily. Haluan vilpittömästi madaltaa kynnystä ja rohkaista Teitä jokaista lähtemään oman mukavuusalueensa ulkopuolelle. Se on yleensä lupaus seikkailusta. 🙂 Alueemme parhaat retkipaikat, laavut, luontopolut ja makkaranpaistopaikat tulevat varmasti tutuksi. Tulen testaamaan eri välineitä ja tarvikkeita projektin aikana, näistä tuonnempana vielä lisää.
Mitä erähetket minulle antavat? Työni on välillä erittäin hektistä ja elän töissä erittäin aikataulutettua elämää. Vastuuta työssä on paljon, mutta olenkin sellainen ihminen joka suorastaan janoaa vastuuta ja tykkään pitää narut käsissäni. Laavulla vietetyt erähetket ovat täydellistä vastapainoa kaikelle tälle. Jos aivot käy kierroksilla, hetken tuijotus loimuaviin liekkeihin kahvin poristessa notskilla, rauhoittaa kummasti. Lintujen laulu, tuulen humina ja savun katku silmissä, eipä parempaa. 🙂 Paljon se varmasti välillä ottaa, mutta vielä enemmän se antaa.
Tätä ajatusta ja visiota lähden projektissani tavoittelemaan. Haluan jakaa teille omat fiilikseni, oli ne sitten hyviä tai huonoja, mutta antaa rehellisen kuvan omista erähetkistäni. Kenties tämä rohkaisee jotain toista aloittamaan oman projektinsa, joka taas saa innostettua porukkaa retkeilemään pöpelikköön. Siellä se rauha ja voima on. 🙂
Olet erittäin tervetullut Erähetkille. Nautitaan lähiretkeilystä vastuullisesti ja turvallisesti.
-Tomi, Erähetkeilijä.
1 vastaus artikkeliin “Mikä ihmeen Erähetkiä?!?”
Moi. Löysin sattumalta sun sivun Instassa ja kiinnostuin heti. Ja parasta minusta sun sivuilla on toi lähimatkailu, ei aina tarvi lähtee johki Kolille tai Kuusamoon. Samasta asiasta oo haaveillut iteki, mut se on toistaiseksi vielä haave, yksinhuoltajana ei pääse ku käymään lenkillä metsissä. Ja mulla on kynnys lähtee yksin pidemmäksi aikaa. Eli sä opiskelet luonto ohjaajaksi? Onko sulla tarkoitus vetää jossain vaiheessa esim aloittelijoiden, (jotka haluaa ylittää jonku pelko kynnyksen matsässä) yön yli reissuja lähimetsiin? Terveisin Mervi